Mulahtiko Rekkasatelliitti sittenkin Saimaaseen?

Yli viikko sitten lennolleen lähetetystä, Avaruusrekan kiertueen aikana yleisön tekemästä "satelliitista" ei ole kuultu mitään. Saimme viime viikon alussa runsaasti vinkkejä maastosta löytyneistä omituisista tavaroista ja taivaalla näkyneistä ilmiöistä, mutta valitettavasti mikään niistä ei johtanut etsintää pitemmälle.

Tutkatietojen, lähetystilanteen analyysin ja tehtyjen erilaisten simulaatioiden perusteella näyttää siltä, että pallo on kestänyt odotettua kauemmin ehjänä taivaalla ja hieman ennustetta voimakkaampi tuuli yläilmakehässä on vienyt palloa vielä viikko sitten arvioitua pitemmälle – kenties jopa Ilomantsiin saakka.

"Satelliitti" lähti heliumpallon kantamana lennolleen klo 10.39 lauantaina 25. marraskuuta ja nousi hieman laskettua hitaammin ylöspäin. Tämä jo sinällään tarkoittaa sitä, että huippukorkeuden saavuttamiseen kuluu hieman suunniteltua pitemmän aikaa, jolloin pallo räjähtää myöhempään kuin haluttiin. Tänä aikana tuuli ennättää kuljettaa palloa kauemmas.

Stratosfääripallon lentohan tapahtuu siten, että pallo nousee ylöspäin, jolloin se paisuu ulkoisen ilmanpaineen laskiessa korkeuden kasvaessa, ja lopulta pallon materiaali ei enää kestä laajentumista. Pallo pamahtaa rikki, minkä jälkeen sen alla oleva lasti putoaa alas laskuvarjon varassa.

Matkan kestoon vaikuttaa siis lähinnä se, kuinka nopeasti pallo nousee lakikorkeuteensa ja lasti putoaa alas. Tähän puolestaan vaikuttaa lastin paino, pallon tyyppi ja palloon laitetun heliumin määrä. Siihen, minne lasti putoaa, vaikuttaa puolestaan se, miten tuuli puhaltaa eri korkeuksilla lennon aikana.

Kun näitä kaikkia tekijöitä on tarkasteltu, on hyvin todennäköistä, että pallo on kulkenut jopa Kouvolaa kauemmaksi koilliseen – kenties Ilomantsin tienoille.

Aivan lennon alussa lentoa voitiin seurata paitsi "satelliitin" lähettämien tietojen perusteella, niin myös mukana varmuuden vuoksi olleen GPS-paikantimen avulla. Tuolloin reitti oli muuten normaali, paitsi että korkeutta pallo otti haluttua laiskemmin.

Periaatteessa ainakin GPS-paikantimen olisi pitänyt lähettää signaalia lasketumisen aikana jo lennossa, kun "satelliitti" saapui pudotessaan matkapuhelinverkon kuuluviin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Syynä saattaa olla se, että paikantimen akku on viilentynyt stratosfäärin pakkasessa suojauksesta huolimatta liikaa.

Voisi kuvitella, että paikannin on alkanut toimia lämmettyään – paitsi jos se on pudonnut veteen. Tältä varalta "satelliitti" oli kiinnitetty kellukkeeseen, joka olisi estänyt uppoamisen, mutta on mahdollista, että itse "satelliitti" ja paikannin sen sisällä on jäänyt veden alle. Silloin signaalia ei ole saatu.

Joka tapauksessa mahdollinen putoamisalue on näillä näkymin varsin laaja, eikä siten "satelliittia" voida alkaa systemaattisesti etsiä. Koska se on kuitenkin jossain, voidaankin nyt ajatella, että laite on satavuotisjuhlien aikakapseli tuleville sukupolville: joku löytää "satelliitin" joskus metsästä ja ilmoittaa siitä toivottavasti Aalto-yliopistoon tai satelliittitiimille.

Jos löydät Rekkasatelliitin maastosta, niin laita sähköpostia osoitteeseen info@suomi100satelliitti.fi, ota yhteyttä Facebookin tai Twitterin kautta, tai soita 040 550 9198.

Yleisö rakensi "satelliitin" Avaruusrekan kiertueella syys-lokakuussa 2017. Se on alumiinikuorinen, 10 x 10 x 10 cm oleva laatikko, jonka päällä on Suomi 100 -juhlavuoden pinssi. Siinä on kiinni noin 20 x 20 x 20 cm oleva kullankeltainen kelluke sekä punainen laskuvarjo. Nämä kaikki näkyvät varmasti selvästi maastossa, mutta ne saattavat olla myös puissa roikkumassa tai veden pinnalla kellumassa. Lähistöllä voi olla myös kumisia ilmapallon osia.